Täällä taas!

Herätelläänpä Nekkulan blogia pitkän hiljaiselon jälkeen. Nyt on nähkääs niin, että Nekun toinen pentue on työn alla. Syyskuun alussa Nekku sai vieraakseen komean, ruotsalaista alkuperää olevan kollipojan Tampereelta ja rakkauden täyttämän vuorokauden hedelmien kypsymistä nyt odotellaan. Jos asia etenee suunnitelmien mukaan, pentusia odotetaan syntyviksi jo viikon kuluttua eli 10.11.2014.

Aston

Nekku

Tallinnan matkalla

Viime viikonloppuna matkustimme Nekun kanssa Tallinnaan. Retken tarkoituksena oli osallistua kansainväliseen näyttelyyn ja toiveissa oli saada puuttuva serti International Campion -titteliä varten. Tavoite saavutettiin jo lauantaina, lisäksi tuomari valitsi Nekun rotunsa parhaaksi (BIV tot), joten onneksi olin ostanut laivalta pullon champanjaa.



IC Bessemjanka's Nesha

Kuva: Kaisa Savolainen

Nekku oli taas kerran mitä mainiointa matkaseuraa. Se ei turhista valita, matkusti tyytyväisenä kuljetuslaukussaan, viihtyi niin näyttelyhäkissään kuin tuomarin pöydälläkin. Hotellilla se tutki paikkoja uteliaana, häntä pystyssä. Oven takana, toisessa huoneessa asusteli komea Basti-kolli, joka viihdytti Nekkua serenaadeillaan. Nekku ei kuitenkaan ihan ensilaulannalla sulhoehdokkaalle lämminnyt, vaikka sitkeästi Basti kyllä jaksoi yrittää, näyttelypaikallakin.

Nekku halusi välillä jaloittelemaan
Kuva: Kaisa Savolainen

Leikki!

Kuva: Kaisa Savolainen

Ja tässä vielä yksi hassu kuva kotoa: Takana Aada, keskellä Manteli ja edessä Kasperi, taitaa olla ruoka-aika, eikä palvelu ihan herrasväen mieleen!

Laukku on pakattu

Huomenna on viimeisenkin poikasen aika lentää pesästä. Turrelle löytyi sopiva koti Vantaalta. Uuteen perheeseen kuuluu vanhempien lisäksi reipas koululainen, joka pitää varmasti hyvää huolta lemmikistään.

Turren matkalaukkuun on pakattu ruokaa, herkkuja, 

vitamiineja, kynsisakset ja tietysti ne lempilelut

Joko mennään?

Kuin viimeistä päivää

Pennut ovat nyt kolmen kuukauden ikäisiä ja siten virallisessa luovutusiässä. Viikko sitten kävimme taas rokotuksilla, samalla tehtiin virallisempi pentutarkastus ja laitettiin myös kaikille pennuille tunnistesirut. Täytyy vielä kerran kiitostella mainiota eläinlääkäri Närhistä Pitkäjärven eläinklinikalla. Siinä missä pennut edellisellä rokotuksella, eri lääkärin käsissä laittoivat homman aivan ranttaliksi, nyt käyttäydyttiin varsin mallikelpoisesti. Ei inahdustakaan, ei viiksikarvan värähdystäkään kun lääkäri varmoin ottein antoi ensin rokotuksen ja sen perään isolla neulalla mikrosirun. Kaikki pennut todettiin myös terveiksi.

Pennut viettävät tänään viimeistä päivää yhdessä. Ne ovat saaneet leikkiä mielin määrin tuvassa ja tarhassa, voi sitä riemua! Tällä kertaa teemmekin niin, että vien pennut itse niiden uusiin koteihin. Huomenna pakkaan Rollen ja Sissin autoon ja ajamme ensin Kotkaan, jossa Rollea odottaa Riitta ja enopuoli Kasimir, eli Petunia Mantelin edellisistä pennuista. Sissin vien Helsinkiin, jossa sen uutta perhettä ovat Helinä, hänen miehensä, kolmevuotias ragdoll-herra ja vanhempi kääpiömäyräkoira. Turre jää vielä Katajamäelle emonsa kanssa odottelemaan sopivan kodin löytymistä.

Turre ja Rolle

Turre ja Sissi

Sissi ja Rolle

Turre on pentueen suurin. Se muistuttaa hämmästyttävän paljon, sekä luonteeltaan , että ulkonäöltään Mantelin ensimmäisen pentueen Nestoria ja toisen pentueen Petuniaa. Nämä kaikki kolmehan ovat pesueidensa esikoisia. Turre on muita rauhallisempi ja harkitsevampi, se nauttii ihmisen seurasta mutta innostuu kyllä hurjiin juoksu- ja painileikkeihin emon ja sisaruksien kanssa. Turre on kova poika syömään, siksi se varmaan onkin kasvanut suurimmaksi. Raksuja Turren masu ei jostain syystä sulata, niiden jälkeen tulee aina oksu.

Sissi on edelleen kova tyttö juttelemaan. Se on pesueen tättähäärä, joka on aina joka touhussa mukana ensimmäisenä. Se on myös eniten sylikissa ja alkaa kehräämään heti kun pääsee syliin. Sissi on myös reipas syömään, se syö niin raksuja, valmisruokia kuin raakaruokiakin.

Kuva kertoo Rollesta paljon. Se on melko vempula, vekkuli ja vikkelä velikulta. Valokuviakaan siitä ei meinaa saada millään, eikä kynsien leikkaus tahdo onnistua kun eihän Rolle malta olla sitä hetkeä paikallaan. Rolle ei piittaa raksuista lainkaan ja muutenkin katsoo tarkkaan mitä kelpuuttaa evääkseen. Liha kaikissa muodoissa on herkuinta, ja kaikki mitä löytää ihmisen lautaselta, mukista tai lasista!

Huisketta

Tässäpä kuva 11-viikkoisista: Rolle, Sissi ja Turre

Vielä maistuu maitobaarin antimet

Viikonloppuna Katajamäellä riitti huisketta. Vieraita kävi Turusta, Mikkelistä, Juvalta, Kotkasta ja Helsingistä. Pennut olivat tietenkin innoissaan kaikesta saamastaan huomiosta, seurasta ja leikistä. Niin innoissaan, etteivät malttaneet nukkuakaan, joten tänään oli veto pois ja pennun katsojille jäi varmasti hieman virheellisesti kuva rauhallisista ja kilteistä pikkukissoista.

Turre lepää

Turre ja Sissi

Sissi

Rolle

Rolle (kamera ja kissa yhtä vinksallaan..)

Helteessä

Isot kissat rötköttävät mikä missäkin. Ruoka ei oikein maistu, eikä huvita juurikaan touhuta ylimääräistä. Samahan se on meillä ihmisillä.

Pentuja ei helle näytä häiritsevän. Toki nekin lepäävät enemmän ja syövät vähän kehnommin, mutta silloin kun ollaan vauhdissa niin vauhtia piisaa.

Sissi riippukeinussa

Jättiläishiiri on hitti

Rakensimme eteiseen majan

Pennut ovat tehneet tuttavuutta myös pelargonikokoelman kanssa...

...ihan kukkaruukussa asti!

Kasperi on pikkupoikien idoli

Ja sitten tuli väsy, Turrellekin

Virtapiikki

Tiitiset ovat nyt jo kahden kuukauden vanhoja. Tänään oli aika matkustaa eläinlääkärille rokotuksia varten. Nämä olivat ensimmäiset pennut, jotka jotenkin reagoivat rokotukseen. Turre nosti isomman äläkän, Sissi ja Rolle kommentoivat vähän pienemmin. Matka meni kuitenkin kitinöittä.

Kotiin päästyä oli tietysti hirmuinen nälkä ja kasoittain automatkalla patoutunutta energiaa. Ihan kuin pennut olisivatkin saaneet rokotteessa Red Bullia, sellaista matalalentoa niiden iltariekkujaiset oli. Mutta nyt on taas hetki lepoa..