Virtapiikki

Tiitiset ovat nyt jo kahden kuukauden vanhoja. Tänään oli aika matkustaa eläinlääkärille rokotuksia varten. Nämä olivat ensimmäiset pennut, jotka jotenkin reagoivat rokotukseen. Turre nosti isomman äläkän, Sissi ja Rolle kommentoivat vähän pienemmin. Matka meni kuitenkin kitinöittä.

Kotiin päästyä oli tietysti hirmuinen nälkä ja kasoittain automatkalla patoutunutta energiaa. Ihan kuin pennut olisivatkin saaneet rokotteessa Red Bullia, sellaista matalalentoa niiden iltariekkujaiset oli. Mutta nyt on taas hetki lepoa..

Hurjat ja herjakkeet

Hui kauhistus, melkein kuukausi vierähtänyt, etten ole päässyt päivittämään pentujen kuulumisia. Sanotaan, että pennut ovat suloisimmillaan kuusiviikkoisina. Totta tuokin, mutta kyllä ne osaavat tuossa iässä olla myös melko rasittavia. Ne juoksevat päättöminä, riekkuvat, raapivat ja kiipeävät jalkaa pitkin, tai kun istut lattialla, ne purevat käsivarresta ja kiipeävät pienillä, terävillä kynsillään pitkin selkää. Voin vain kuvitella millaisia ongelmanuoria näistä kasvaisi, jos ne tässä iässä vierotettaisi emosta ja kasvattajasta. Nyt on nimittäin tapakasvatuksen aika. Emo ei enää liikahda jokaisesta inahduksesta. Se puree pentuja takaisin jos ne purevat emoa. Se painaa uhittelijat määrätietoisesti kanveesiin ja näyttää missä menee riekkumisenkin raja. Minun tehtäväkseni jää opettaa, kuinka ihmisten kanssa käyttäydytään. Joku viisas on joskus neuvonut, että kun kissaa puhaltaa naamaan, se ymmärtää tehneensä väärin. Tuntuuko se samalle kuin toisen kissan sähähdys? Tällä keinoin sain muutamassa päivässä opetettua pennuille, että jaloissa ei saa roikkua, eikä paljasta ihoa raavita tai purra.

Ehkä aika kultaa muistot, mutta en kyllä muista, että Mantelin kummatkaan pennut olisivat olleet näin villejä!

Mutta osaavathan ne söpöstelläkin, kuten näissä kuvissa

Turre

Sissi

Rolle